ginen jakautuma olikin vielä run-
saan vuosikymmenen päässä.
Pirkanmaallakin suurlakkotapah-
tumat olivat dramaattisia ja yksi
merkittävimmistä oli marraskuun
alussa annettu Tampereen pu-
nainen julistus, jossa vaadittiin
Yrjö Mäkelinin selkein sanoin de-
mokraattisia poliittisia uudistuk-
sia ja ennen muuta kansanval-
taista yksikamarista eduskuntaa.
Suodenjoki tuo painokkaasti esiin
myös torppareiden vaikean ase-
man ja sen kirvoittamat torppari-
kokoukset, joissa vuokraviljelijöi-
den oloihin vaadittiin parannuk-
sia. Dramaattisimpina ilmentymi-
nä torppareiden kohtaloista oli-
vat Vesilahden ja Tottijärven pitä-
jiin sijoittuneet, luvattomista torp-
parilakoista aiheutuneet ns. Lau-
kon torpparihäädöt, jotka olivat
omiaan katkeroittamaan niiden
kohteeksi joutuneita perheitä ras-
kaalla kädellä.
lidemokraattinen puolue nousi
80 paikallaan kertaheitolla maan
suurimmaksi poliittiseksi ryh-
mäksi ja sai Pirkanmaalla runsaat
55 prosenttia äänistä. Tottijärvel-
lä ääniosuus oli jopa ennätyksel-
liset noin 78 prosenttia, mihin
vaikutti eittämättä torpparihää-
töjen työväessä aiheuttama kiih-
tymys ja sen myötä ennätykselli-
sen korkeaksi 87,3 kohonnut
äänestysprosentti. Sami Suoden-
joki kirjoittaa osuvasti: "Maalais-
rahvaan äänestysinto voidaankin
nähdä ilmaukseksi muutoksesta,
joka suurlakon jälkeen tapahtui
rahvaan kollektiivisen toiminnan
ja vastarinnan repertuaarissa.
'Hulluuden hetken' aikaansaa-
man murroksen vuoksi piilotettu
vastarinta voitiin nyt tuoda esiin
osoittamalla joukolla mieltä, lak-
koilemalla, perustamalla aseelli-
sia kaarteja ja äänestämällä."
Hän jatkaa: "Äänestämisen voi
kytkeä myös osaksi kansanomais-
maalaisrahvaan piirissä monin
paikoin. Kenties maalaisrahvas
koki yleisen ja yhtäläisen äänioi-
keuden muistuttavan maan tasa-
jakovaatimusta, koska kummas-
sakaan ei pelkästään vaadittu li-
sää valtaa niille, joilla sitä ei ollut,
vaan myös otettiin valtaa herras-
väeltä pois."
minta joutui monissa yhteyksissä
vaikeuksiin, mikä käy esiin myös
Suodenjoen tekstissä. Hän kirjoit-
taa myös tamperelaisen, "kansal-
lisen" linjan ja Helsingistä käsin
vaikuttaneiden "siltasaarelaisten"
linjaeroista esimerkiksi suhteessa
porvarilliseen puoluekenttään,
jonka kanssa tehtävää yhteistyö-
tä sortokauden vaikeissa oloissa
tamperelaiset kannattivat. Suo-
denjoki kirjoittaa, miten kysymys
revisionismista työväenliikkeen
menettelytapana nousi esiin juu-
ri tämän linjaeron yhteydessä:
"Revisionismi, jonka vaikutukset
alkoivat ulottua Suomeen vuo-
den 1910 tietämillä, oli käsittee-
nä saanut voimakkaan kielteisen
varauksen. Puolueen kärkiryh-
mässä revisionismiksi leimattiin
helposti muun muassa juuri yh-
teistyölinjan kannattaminen tai
voimakas luottamus eduskun-
taan." Tamperelaiset olivat silta-
saarelaisiin verrattuna huomatta-
vasti maltillisempia ja taipuvai-
sempia yhteistyöhön porvarillis-
ten kanssa, "koska työväenliike
oli kaupungissa vanhastaan ollut
paikkakuntalaisten itseoppinei-
den työmiesten, ei radikaalin ja
koulutetun sivistyneistön käsis-
sä." Suodenjoki mainitsee esi-
merkkinä Tampereen työväen-
yhdistystä vuosina 19031915 joh-
taneen, kouluja käymättömän
puuseppä Emil Virtasen, joka "so-
sialismin teorian ja poliittisen val-
lankäytön sijasta keskittyi käy-
tännön työhön työväestön elin-
olojen kohentamiseksi". Teoksen
lisen ja valtakunnallisen/keskuk-
sen suhde näyttäytyy muun muas-
sa näissä yhteyksissä kiintoisasti.
ritoimintaa ja kertoo työväenta-
lojen usein taloudellisesti tai
muutoin eri tavoin hankalissakin
olosuhteissa tapahtuneesta to-
teuttamisesta ja niiden talkoora-
kentamisesta. Vuosina 1904
1916 Pirkanmaan työväentalojen
määrä kohosi tasaisesti kahdek-
sasta 104:ään. Työväentalot, kun-
kin työväenyhdistyksen ikioma
tukikohta, antoivat itsenäisyyden
tunnetta ja olivat omiaan paitsi
kannustamaan henkisesti myös
helpottamaan käytännön toi-
mintaa. Ja sitäkin oli vaihtelevasti
monensorttista. Suodenjoki tuo
esiin työväen iltamat, näyttämö-
ja urheiluharrastukset, joihin kaik-
kiin työväentalot tarjosivat puit-
teet tai tukikohdan.
reen seudunkin osalta eri yhteyk-
sissä muutoinkin, niin artikkeleis-
sa kuin muissa kirja-arvioissakin,
esillä olevia vuosien 19171918
dramaattisia tapahtumia. Ne il-
menivät maaliskuun vallanku-
mouksen jälkeen myös Pirkan-
maalla niin taisteluna kahdeksan
tunnin työpäivän puolesta, lak-
koliikkeinä teollisuusyrityksissä
ja maataloudenkin piirissä, elin-
tarviketilanteen kärjistymisenä
kuin työttömyydenkin pahene-
misena sekä kaiken päälle näissä
oloissa nousseena yhteiskunnal-
lisen tilanteen rajuna kärjistymi-
senä. Porvarillisten ja työväen-
kaartien muodostuminen, valta-
lakihanke ja eduskunnan hajotus
seurauksineen, marraskuun Me
vaadimme -julistus ja väkivaltai-
seksi äitynyt yleislakko olivat
tienviittoja tammikuussa 1918
puhjenneeseen vallankumous-
yritykseen, joka vei Suomen sisäl-
lissotaan. Punainen Suomi oli ly-